Prosum

Maantieteilijät konsultteina

Lauantai 7.4.2018 klo 10:47 - Mikko Raninen, Samuli Massinen, Ilppo Soininvaara

Jatkuva oppiminen, ajanhallinta sekä oma-aloitteisuus ja vastuunkanto. Näihin huomioihin kiteytyvät pohdintamme siitä, millaisena konsulttiyritykset ja konsulttimaailma yleisemmin ovat meille nuoremmille työntekijöille näyttäytyneet. Kokoonnuimme yhdessä pohtimaan konsulttiyritysten olemusta sekä antia työpaikkana opintojaan viimeisteleville nuorille sankareille, ja kokemuksemme olivat jopa yllättävän samankaltaisia, vaikka työnantajamme ja alamme ovatkin erilaiset.

Usean vuoden kiivaan yliopisto-opiskelun jälkeen osittainen siirtyminen työelämään on osoittanut ensisijaisesti sen, miten mukavan turvallinen opiskelumaailma on. Työskentely konsultteina on näyttäytynyt meille ennen kaikkea jatkuvana itsensä haastamisena ja kehittymisenä. Uusia tietoja ja taitoja on täytynyt omaksua kaiken aikaa, ja opettelu on ollut hyvin erilaista kuin mihin kursseilla ja kouluissa on tottunut. Tämä on näkynyt muun muassa kehityksen keihäänkärkien ja uudenlaisten toimintatapojen tunnistamisena. Lisäksi tarjouskilpailut ovat voineet tapahtua hyvin lyhyellä aikataululla, jolloin reagoinnin on täytynyt olla nopeaa. Näihin esimerkkeihin liittyy mielestämme myös konsulttityön mielenkiinto: vaikka työskentelytavat toistuvat, ovat itse työtehtävät yleensä pohjimmiltaan ainutlaatuisia kunkin projektin osalta.

Olemme siis saaneet konsultteina tottua hyvin erilaisiin ja nopeatempoisiin tapoihin hyödyntää sekä yhdistellä olemassa olevia tietoja ja materiaaleja aina vain uudenlaisemmissa konteksteissa. Yliopiston portaittain rakentuva oppiminen on korvaantunut kertaheitolla hyppäyksellä syvään päähän. Omasta alastamme olemme oppineet suhteellisen lyhyessä ajassa valtavasti. Yliopiston tärkeimmäksi opiksi omia tehtäviämme ajatellen olemme tunnistaneet tiedonhaun taidon, minkä merkitys korostuu joka päivä. Toisaalta, ei se syvään päähän hyppääminen ole niin pelottavalta tuntunut. Etenkin matkalla pohjasta takaisin pintaan, on tuntunut siltä, että samaa puuroa siellä töissä kuin koulussakin syödään.

Toinen selkeä yhteinen huomiomme konsultteina toimimisesta on ajan- ja arjenhallinnan välttämättömyys. Erilaisten nopeasyklisten projektien ja muuttuvien aikataulujen viidakossa käsitys omista kyvykkyyksistä ja ehtimisestä on terävöitynyt. Konsulttina toimiessa eräs selkeä piirre on työn osittainen ennakoimattomuus, sillä täydellisenkin hyvin hoidetussa projektissa voi tapahtua yllättäviä muutoksia tai ilmetä uusia tarpeita. Omaa ehtimistä ja jaksamista on joutunut näin arvioimaan uudella tavalla.

Konsulttina vaaditaan pelisilmää, jota on oppinut edellyttämään myös työnantajalta. Oman aikataulun hienosäädön ja jaksamisen tai ehtimisen arvioinnin lisäksi merkittävä oppi onkin ollut myös se, milloin tulee joustaa ja lupautua tekemään ylimääräistä, vaikka alkuperäisen aikataulutuksen piirissä tekisikin mieli kieltäytyä. Toisinaan tulee osata sanoa myös ei. Jatkuva tehtävien priorisointi ja uudelleenjärjestely ovat asioita, joita ei ole oppinut muuten kuin tekemällä.

Työelämässä korostetaan yleisesti oma-aloitteisuuden hyvettä. Harvaa työtä voikaan nykyisin hoitaa täysin mekaanisesti miettimättä omaa panostaan. Konsulttimaailmaa koskeva kolmas keskeinen huomiomme onkin ollut oma-aloitteisuuden ja vastuunkannon selvä läpitunkevuus. Työ on välillä jopa uuvuttavuuteen asti itseohjautuvaa tai proaktiivista, mutta siksi myös mielenkiintoista ja palkitsevaa. Tiimityötaidot ja uhrautuminen yhteisen projektin nimissä ovat asioita, joita huomaa odottavansa monissa tilanteissa työajan ulkopuolellakin.

prosum_konsultti.jpg

Loppujen lopuksi konsultointi on kuitenkin puhtaasti asiakaspalvelua ja osaamisen myyntiä tulosvastuu mielessä pitäen. Vaikka yrityksissä tehdäänkin paljon myös sisäistä kehitystyötä, tulee kaiken toiminnan tähdätä siihen, että uudenlainen kehitys ennemmin tai myöhemmin jalkautuu projekteihin konkreettisina toimintatapoina ja/tai toiminnan tehostumisena. Mitään ei voida tehdä vain ”pöytälaatikkoon”, sillä se ei ole kannattavaa. Vahva aloitteellinen yhteydenpito asiakkaisiin onkin elintärkeää, jotta kokonaisuus toimisi parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä luo myös pohjaa pitkäaikaisille kumppanuussuhteille, mikä palvelee pitkällä aikavälillä jokaista osapuolta.

Miten nämä kaikki huomiot sitten tiivistäisi yhdeksi kokonaiseksi opiksi? Koemme, että luottamuksemme omaan osaamiseemme on kasvanut huimasti. Konsultteina olemme oppineet tekemään itsemme jatkuvasti tarpeellisiksi dialogia ylläpitämällä ja ymmärrys omien kykyjemme ja tietopohjamme syvyydestä on määrittynyt. Mikäli aikaisemmin saatoimme pohtia, onko esseevastauksissamme mainittu oikeat asiat, tai onko työtehtävämme hoidettu oikein, emme tällaisia kysymyksiä enää mieti - emmekä aina edes ehdi miettiä. Fokuksena on, että hoidamme projektit tyylikkäästi aikataulussa maaliin omaan ja ryhmän osaamiseen luottaen. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: työelämämä, konsultointi

Kiikarissa kesätytöt ja ura suunnittelun parissa

Keskiviikko 28.2.2018 klo 12:52 - Martta Pirttioja

Helmikuun alussa oli taas aika kokoontua SUMin työelämäillan merkeissä. Itse muistan hyvin nämä iltamat ensimmäisiltä opiskeluvuosiltani ja ennen SUM-hallistuslaisuutta. Pidin niitä silloin hyvin inspiroivina tilaisuuksina ja täytyy sanoa, että tulipahan täysilaidallinen hyödyllistä infoa myös tällaiselle valmistumisen kynnyksellä olevalle suunnittelumaantieteilijälle. Koska kesätyönhakukausi on kuumimmillaan, keskustelu painottui näihin teemoihin panelistien uratarinoiden lisäksi.

Pöydät olivat jälleen tarjoiluja kukkuroillaan ja paikalle saapuneita uusia ja vanhoja sumalaisia oli mukavasti. Panelisteiksi olimme saaneet rekrytoitua MDI-konsulttitoimiston kehitysjohtaja Janne Antikaisen, yleiskaavasuunnittelija Sakari Jäppisen Vantaan kaupungilta, erityisasiantuntija Iiro Grönbergin Uudenmaan liitosta sekä suunnittelija Eeva Niemen Helsingin kaupunkiympäristön toimialalta.

tyoelamailta_6.2..jpg

Kaikki neljä sanoivat tämän hetkisen työnsä parhaan puolen olevan monipuolisuus. Omasta mielestäni maantieteen opinnoissa on ollut ehdottomasti parasta juuri laaja-alaisuus, joten on lohduttavaa kuulla, että saman voi saavuttaa myös työelämässä. Monipuoliset työtehtävät vaativat monipuolista osaamista, joten tätä puolta tekisikin mieli korostaa työhakemusta tehdessä. Panelistien mukaan näin ei kuitenkaan välttämättä kannata tehdä. Antikainen korosti omiin kiinnostuksen kohteisiin panostamista jo opiskeluaikana, jotta erikoisosaamista on mahdollista kehittää. Jäppinen oli samoilla linjoilla siitä, että jonkinlainen ‘keihäänkärki’ on hyvä erottautumiskeino hakuvaiheessa. Grönberg kertoi opinnäytetöistään olleen paljon iloa oman erityisosaamisen esittelyssä töitä hakiessa. Niemi ja Antikainen kehottivat myös tarkistamaan yrityksen tai organisaation sen hetkiset projektit, jotta hakemuksen voi paremmin kohdentaa niihin peilaten omaa osaamista.

Myös verkostoitumisen merkitys nousi esiin. Panelistit korostivat kontaktien luomisessa aitoutta ja omaa persoonaa; pyrkyryys ei kanna pitkälle. Omia opiskeluaikoina ja järjestötoiminnassa hankittuja tuttavuuksia kannattaa kuitenkin käyttää kohdennettujen työhakemusten tekoon. Jos tuntee jonkun, joka työskentelee itseään kiinnostavalla työnantajalla, kannattanee kysellä mitä projekteja tai tietotarpeita on tulossa ja mitä asioita hakemuksessa kannattaisi painottaa. Myös sen ilmaiseminen, että on kiinnostunut uusista työtehtävistä tai työttömänä kannattaa kertoa ääneen: joku saattaa mainita nimesi oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Keskustelusta itselleni jäi erityisesti mieleen, että ei pidä ajatella itseään huonona ehdokkaana työhön, jos ei tule valituksi. Työnantajat usein hakevat juuri tietynlaista henkilöä tiettynä hetkenä. Omia intohimoja ja halua muuttaa asioita pitää myös seurata eikä pelätä lähteä mukaan liian vaativilta tai vastuullisilta tuntuviin juttuihin. Tulevaisuus tarvitsee rohkeita idealisteja!

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: työelämä, paneeli, verkostot